Jotenkin tämä on nähty ennenkin: meikäläinen hikoilee lenkillä ja ihmettelee, että mitä ihmettä mie oon oikein tekemässä! Yhtä jämäkkänä kuin Janne Ahonen viskasin piikkarit Helsingin Myllypuron hallin nurkkaan SM-halleissa vuonna 2006 ja ilmoitin, että se oli nyt tässä! Siitä alkoi pitkä ja kivinen tie kilpakuntoilijana, sillä jo seuraavana kesänä löysin itseni radalta puurtamasta. Ei sen niin pitänyt mennä. Pitäis olla joko tai! Kilpakuntoilijana ei ole helppoa, koska alussa mielessä kummittelee vanhat ennätykset. Mutta kun vuosia kuluu, työelämä raastaa ja lapsia tulee, ei menneisyydellä ole enää mitään väliä. Pääasia, että pääsee radalle!
Kun oma urheilu-ura hiipui, aloin toimia seurassa aktiivisemmin taustajoukoissa ja olenkin toiminut pojille managerina. Kiitoksia vaan sponsoreille! On ollut mahtava seurata aitiopaikalta Jari Räsäsen nousua kansalliseen kärkeen! Meillä on myös mahtava SM-tason porukka Jukka Rahkosen ja Sakari Hukan vahvistamana. Ja Miika Miljuhin nuorena lupauksena. Valmennustietoutta löytyy runsaasti Juri Miljuhinilta ja Janne Kivelältä. Ja parasta on se, kun muillakin on jäänyt kipinä kilpailemiseen, esimerkkeinä Lasse Pellikka ja Aleksi Kanerva, vaikka työelämä ja perhe ovat nousseet urheilua tärkeämmiksi asioiksi.
Itselläni on ollut vaan yksi periaate sen jälkeen kun SM-tasolla kilpaileminen jäi: pidä kynnys kilpailemiseen matalalla. Toinen periaate syntyi toisen lapsen syntymän jälkeen: ei mitään turhia treenejä. Ja yksi on varmaa: urheilu ei missään vaiheessa meidän perheessä enää muutu vakavaksi, sillä yhtään eivät ole lapset joutuneet äidin juoksuharrastuksen takia venymään, mies kylläkin vähän :) Pidän pitkiä harjoituksia puuduttavina ja niiden puuttuminen ohjelmasta selittyy myös sillä, ettei meidän kumpikaan lapsi ole koskaan huolinut tuttipulloa. Lapset kulkevatkin mukana treeneissä. Tosin itsekkyyttä voisi opetella; kun mies ehdottaa lähtöä hallille ilman lapsia, kuulu komento, että "mie en lähe minnekään, jos ei lapset lähe!"
Määräurheilija en ole ollut koskaan, mutta näillä määrillä ei kyllä kasi kauheesti ens kesänä liikahda. Panostetaan siis laatuun. Viikoittaisena tavoitteena on yksi lihaskuntoharjoitus, yksi nopeus/tekniikka ja yksi vk-treeni, jonka toteutus on ollut tähän asti kiihtyvävauhtisena. Nopeusvedot sujuu, mutta pitempiä vetoja en ole vielä pystynyt tekemään ollenkaan, kun kunto ei millään niihin ole riittänyt. Peruskuntoa en tee juoksemalla ollenkaan, hiihtämällä jonkin verran kylläkin. Aaamutreenit on toisen lapsen jälkeen jääneet kokonaan pois. Raskauksien myötä juoksutaukoa on tullut molempina kertoina noin 9 kuukautta, joten aloitus on kyllä vaativaa, mutta kehittyminen onkin sitten se mukavin puoli tässä touhussa. Tammikuusta alkaen on treenailtu ajatuksen kanssa ja nähtäväksi jää, pääseekö näillä eväillä keväällä pitempien ratavetojen pariin ja sitä kautta jonkinnäköiseen kisakuntoon! Ja taas se tekee Ahoset!
Kirjoittaja: Annina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiset juoksijoille tai kommentteja kirjoituksiin