Blogi on pitänyt hiljaiseloa, mutta juoksijat omalla tahollaan ovat keskittyneet kesän koitoksiin ja muihin elämän kiireisiin. Nyt kuitenkin ajattelimme jokainen kertoa vähän kesän kuulumisista.
Itselleni kesä on ollut hyvin erikoinen kokemus. Syyskuussa alkanut treenikausi ja comebackiin valmistautuminen oli pienistä jalkavaivoista huolimatta hyvin onnistunut, kehitys oli nopeaa ja mieli innostunut. Treenit toi mahdottoman hyvän vastapainon kotiäidin arkeen. Tammikuussa sain työpaikan, jonka pienen harkinnan jälkeen otin vastaan. Harkinta siksi, koska haave Kalevan kisoista kaatui mielessäni kerta heitolla. Hallikausi menikin vähän töiden aloituksesta toipuessa. Sen jälkeen iski monen kuukauden lama, akillekset vaivasivat ja tuli sairasteltua. Ennen maantiejuoksuja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävin juoksemassa pm-maantiet ja pm-maastot. Niistä kunto lähti pikku hiljaa nousuun ja muutaman ratatreenin turvin ensimmäiset kisat kulkivat jo tosi kivasti. Niistäpä syntyi sitten ajatus, että ehkä sittenkin kesästä voi tulla ihan hyvä. Minulla oli kaksi ikitavoitetta juoksemisen suhteen loppuelämälle. Toinen rikkoa 400m:n ennätys vuodelta 2001 tai jotain ja toinen juosta alle 2.20 kasilla. Aika vaatimattomia tavoitteita, mutta niinä vuosina, kun treenasin kaikkein eniten tosissani, olin niin jumissa, että nuokin tavoitteet olivat kovia.
Molemmat tavoitteeni täyttyivät sitten saman viikonlopun aikana heinäkuussa. Uusia tavoitteita piti tietysti äkkiä keksiä tilalle ja nyt on kiva metsästää 60s aikaa 400m:llä ja 2.15 aikaa kasilla. Jalat ovat olleet tosi kipeät koko kesän ja veitsenterällä tässä mennään, joten syksyllä aion ottaa aikalisän, hoitaa jalat kuntoon.
Samalla, kun oma vauhti on kasvanut, tulee koko ajan miettineeksi sitä, että miten pieleen sitä onkaan nuorena treenannut, kun ei ole tämän kovempaa päässyt. Treenimäärät on alle puolet entisestä ja lihaskunto ja -huolto niin surkealla mallilla, että ihan hirvittää. Mutta alusta alkaen periaate on ollut se, että kaikki turha hölkkäily pois ja vauhtia koneeseen vedoilla ja nopeusvetoja joka väliin. Nuoruuden vahvuuteen nopeuskestävyyteen panostus ja heikkous vauhtikestävyys jääköön nyt vähemmälle huomiolle. Loikkaharjoituksia en ole tammikuun jälkeen pystynyt tekemään ollenkaan, mutta ylöspäinsuuntautuvia hyppyä olen tehnyt ihan hyvin koko vuoden. Punttia tein kerran viikossa koko talven ajan, joskin punttiharjoittelussa on meikäläisen kohdalla se suurin kehityksen paikka.
Kaikkein erikoisin tunne comebackissä on ollut se, kun loppusuoralla ei tunne omia jalkoja omikseen, kun kulkee niin hyvin ja kilpakumppanit ei karkaakaan sadan metrin päähän. Pää ei vielä ole ihan hommassa mukana, voitontahtoa ei oikein ole vielä löytynyt vaan aikojen saavuttaminen on ollut tärkeämpää. Loppukesälle hyvä tavoite on oppia ottamaan itsestä enemmän irti kisatilanteessa ja alkaa loppusuoralla parantelemaan sijoituksia mieluummin kuin pitämään ne.
Kahden lapsen äitinä kilpaileminen ja harjoitteleminen ei aina ole helppoa. Vaikka lapset kulkevat treeneissä ja kisoissa paljon mukana (ja ehkä juuri siksi), kuuluu lenkille lähdettäessä monesti parkaisu: "äiti, älä lähe juoksemmmaaaaan!".
Annina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiset juoksijoille tai kommentteja kirjoituksiin