Tälle kaudelle asetin
päätähtäimeksi Berliinin maratonin, joka juostaan 29.9.2013. Siitä johtuen
harjoittelin talvella aika maltillisesti, koska pitää yrittää kohdentaa
kuntohuippu loppusyksylle. Kauden avaus kisani oli Karhu-viestissä (joukkueen sijoitus 2). Sen jälkeen juoksin
Joensuun ½ maratonin (sijoitus 2, edelle ehti muuan estejuoksun
euroopanmestari). Viimeisin kisa, jonka juoksin oli maastojuoksun pm-kilpailut
Lykynlammella (sijoitus 1). Alkukausi on kulkenut yllättävän hyvin
harjoituskilometreihin nähden. Rahkosen Jukka tuli Joensuussa jo niin lähelle,
että tässähän pitää ruveta treenaamaan tosissaan...
Berliiniin olen miettinyt
tavoitteeksi, että saisin juostua oman ennätyksen maratonille ja vaimo
kerkiäisi illaksi hotellille ( Kirsillä ensimmäinen maraton, 10 vuoden
hiillostus, niin mammakin innostui juoksusta). Berliinin reitti pitäisi olla
nopea, sillä onhan siellä juostu maratonin maailmanennätys.
Syksyn maraton sopii
tällä hetkellä minun arkeen parhaiten. Perheessä on tällä hetkellä semmoinen
tilanne, että minä teen vuorotöitä Medizisellä Kontiolahdella, vaimo tekee
vuorotöitä Honkalampisäätiöllä Polvijärvellä (Hyvä PoU) + opiskelee YAMK:ta
Joensuussa (Pikku Kirsistä pitäisi siis tulla isona joku ”pikku pomo”). Poika
Niko pelaa jalkapalloa Jippo03 joukkueessa ja hänellä on viikossa harjoituksia
3-5 + pelireissut siinä sivussa. Kaiken tämän karavaanin mukana matkustaa vielä
4- vuotias Noora-tyttö, joka saa aimoannoksen vaikutteita urheilun parista.
Talvella tuntui välillä, että vaimon kanssa tehtiin kotiovella ”läpsystä”
vaihto. Milloin kukin sinkoili töihin, kouluun tai harrastusten pariin.
Koulut ovat loppuneet
tältä keväältä ja kesälomafiilikset pyörii jo kummasti mielessä. Heinäkuun
olemme koko perhe lomilla, silloin kulutellaan lenkkareita urakalla. Kirsillä
jatkuu opinnot vasta syyskuussa, joten elokuu on vielä hyvää harjoitteluaikaa.
Joskus juttelin Yrjö
Pesosen kanssa juoksuhommista. Mulla juoksuharrastus alkoi siitä, kun Kirsi
rupesi odottamaan Nikoa. Yrjöllä kävi päinvastoin. Yrjö lopetti juoksu-uran kun
sai esikoisen. Olen huomannut, että perhe tuo omat haasteet harrastuksiin, vaan
kaikesta on selvitty. Kun tarpeeksi hyvin aikatauluttaa kaiken, niin kerkiää
joskus myöskin itse lenkille. Itse olen sanonut joskus, että mulla loppuu
kilvanjuoksu sitten kun poika päihittää minut 3000metrillä. Siihen ei
välttämättä mene enää hirmu kauan, vaan saapi Nikokin hieman vielä harjoitella.
Nykyään olen huomannut, että aika juoksee hirmuista vauhtia ja minä yritän juosta
perässä. Lähivuosina on juostava huippu ajat kilpailukentillä, koska kohta
rupeaa ikä jarruttamaan vastaan. Siispä huippuaikoja odotellessa.
Sakari
Hukka
